Yhdessäasuminen tarjoaa yhteisöllisyyttä


Tänään on *Kimppa-asumisen päivä* (tai yhdessäasumisen)

Kimppa-asuminen on osalle pakon edessä tuleva ratkaisu, osalle se on jopa unelmien täyttymys. Moni nuori muuttaa aluksi yhdessä jonkun tutun kanssa ihan taloudellisista syistä. Joillekin ratkaisu on (kenties vähän tiedostamattakin) turvallisuuskysymys. Onhan toisen kanssa helpompi kohdata ne arjen yllättävät tilanteet, joihin ei kodissa ole tottunut.
Jotkut opiskelupaikat tarjoavat mahdollisuuden asua oppilasasuntolassa. Usein näissä huone jaetaan jonkun / joidenkin muiden kanssa.

📌 Kimppa-asumista suunnittelevien kannattaa tutustua ainakin pariin sivuun / sivustoon:

💡 On hyvä muistaa, että olemassa on kimppa-asumista muillekin kuin nuorille. On erilaisia aatteellisia yhteisöjä, aikuisia kaveruksia ja nykyisin myös ikäihmisten asumisyhteisöjä. Minun mielestäni viimemainittu voisi olla oivallinen ratkaisu monelle muuten yksin asuvalle ikäihmiselle.
AINA on kuitenkin tärkeää muistaa sopia ennakkoon (!!!) ne yhteiset elämäntavat. Vain siten homma voi onnistua. Jos on mahdollista toteuttaa asia jo ennestään tutun kanssa, voi onnistuminen olla vielä parempi.

🦢 Minullakin on kokemusta yhteisöasumisesta nimenomaan sisäoppilaitoksessa. Se oli sekä ihanaa että hirveää.
Meille oli opiston puolesta valittu  huonetoverit. Tarjolla oli yksi kahden hengen huone ja loput sitten 3-4:n hengen huoneita. Minut oli sitten laitettu siihen kahden hengen huoneeseen. Hmmm… huonekaveri oli kyllä ihan mukava, mutta…  meidän elämäntavat ja aikataulut eivät kohdanneet millään tasolla. Hän kuunteli radiosta iltauutiset ja meni samantien nukkumaan. Minun iltatyö päättyi niihin aikoihin, kun huonekaveri jo nukkui. Siitä alkoi minun opiskeluaika (lukuaika), jota en voinut huoneessamme tehdä, koska huonekaveri ei osannut nukkua, jos huoneessa on valot. Niinpä menin lukemaan asuntolan oleskelutilaan. Sinne, missä jo vapaalla olevat opiskelijat sitten pitivät omaa iloitteluaan.  Siellä opin sulkemaan korvat niin, että lukuaikanani en tiennyt, mitä ympärillä tapahtuu. Siitä taidosta oli opiskelussa ja myöhemminkin paljon hyötyä. Tosin, ne, jotka eivät minua hyvin tunteneet / tunne, voi olla käsittämätöntä, että sulkeudun muilta ääniltä kokonaan, jos teen jotain mielenkiintoista.
🕘 Ongelmaksihan se jäi tämä vuorokauden erilainen aikataulutus. Kun huonekaveri menee alkuillasta nukkumaan, hän tietysti myös nousee sitten anivarhain ylös. Usein olikin niin, että minä olin ehkä tunti-kaksi aiemmin mennyt nukkumaan…
Jatkossa sitten sain neuvoteltua majapaikakseni asuntolan ainoan yhden hengen huoneen (oli opiskeluja alkaessani toista vuotta opiskelevan käytössä) ja se helpotti tilannetta paljon. Kun tämän osan alussa sanoin, että oli ihanaa ja hirveää, se ihana keskittyi suurimmalta osaltaan toiseen vuoteen. Se oma huone oli ratkaiseva ennenkaikkea vuorokausirytmin kannalta. Kun sain enemmän rauhaa myös levolle, olin aktiivinen asuntolan väen yhteisissä jutuissa (voi sitä hulluttelujen määrää!) ja koko opiston oppilaskunnan toiminnassakin.

🍀 Minusta kimppa-asuminen voi olla erinomainen mahdollisuus positiivisen yhteisöllisyyden kokemisessa, mutta yhden rajauksen haluaisin laittaa: jokaisella tulee olla oma huone, jonka oven voi tarvittaessa myös sulkea.

❓❓ Onko sinulla kokemusta jonkinlaisesta kimppa-asumisesta (perhe-elämää ei tähän lasketa)?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s