Tänään on *Omituisten ihmisten päivä*.
Kuka sen nyt sitten määrittääkin ja millä perusteilla, mikä on omituista ja mikä ei…
❓❓ Mitä sinulle tulee mieleen päivän teemasta? Onko omituisuus vaan huomionhakua? Entä, jos omituiseksi sanotaan jonkin vamman (fyysisen tai psyykkisen) takia?
🍀 Minulle on hyvin vaikea mitenkään määritellä koko teemaa. Kun ajattelen tuttujani tai edes ns. puolituttuja, voisi heistä (ja minusta itsestänikin) eri määritteillä sanoa *Omituinen ihminen*. Ei omituisuus aina ole (vai onko?) negatiivinen asia.
Mie ainakii oon ennemmikkii postitiivisest omituine. Vaik sillo ku mei vanhin tyttö ol 5v. ja mie jostai syyst komensi häntä. Tyttö män olohuoneesee iskä luo ja sano : äiti o ihmeelline luonto!
🤩 Omituisuus voi olla myös hyvä asia – useimmiten jopa!
Mun käsityksen mukaan lähes jokainen meistä on jollain tapaa omituinen. Itselläni on pinttyneitä tapoja: astiat pitää olla kaapissa tietyllä tavalla, rahat lompakossa tietyssä järjestyksessä, puhtaat vaatteet/pyyhkeet/lakanat aina pinkan pohjalle ja käyttöön ne pinkan päällimmäiset. Ja näitä omituisuuksia riittäisi paljastettavaksi ties miten paljon.
Sinäpä sen sanoit; kukaan ei taida olla täysin vapaa niistä omista tavoista, joita muut pitävät omituisena. 😀