Tänään on *Sanakirjapäivä*. Aiemmin sanakirjat olivat nimenomaan kirjoja, nykyisin yhä useampi käyttää digitaalisia sanakirjoja ja erilaisia käännösohjelmia.
Sitäpaitsi, kielitaito kasvaa yhä laajemmalle joukolle, kun opetus alkaa yhä nuoremmille. Tärkeää on samalla huomioida, että on tärkeää osata muitakin maailmalla laajalle levinneitä kieliä kuin englanti.
Sanakirjat ovat olleet pelastus monelle (minullekin), joilla kielitaito on heikompi. Olen vahvasti sitä mieltä, että peruskoulussa tulisi kiinnittää huomiota enemmän arjen puhetaitoon ja selviämiseen tietyllä kielellä. Sitten lukiossa ym. voidaan mennä tarkemmin perusteisiin. Näin rohkeus vieraan kielen käyttöön arjessa voisi kasvaa.
Olen itse sitä ikäluokkaa, jolle kieltenopetus oli jankkaamista siitä tästä ja tuosta asiasta. Kun sitten sanoi jotain ääneen, tuli opettajan vastaus: ”Noin tyhmän ei kannata edes yrittää.” 🤐 Niinpä jäi takaraivoon tuntuma, että en vieläkään mielelläni puhu vieraalla kielellä muiden (suomenkielisten) läsnäollessa. Yhdellä poikkeuksella: ruotsinkieli. En muista mitään koulutunneilta ruotsinkielen osalta, mutta muistan suurella lämmöllä kerhon, jossa puhuttiin ruotsia arjen tilanteissa. Olennaisinta oli tulla ymmärretyksi. 😎
Minulla on digimuotoinen sanakirja, jossa voi valita suuren määrän kieliä, joista sanoja etsii. Hyvä on myös se, että siinä on monessa kohdassa esimerkkejä joistain sanonnoista. Tämä kaikki vielä maksutta. 👍
Minunkin aikanani koulussa keskityttiin kielioppiin. Vielä tänäkään päivänä ei ole rohkeutta puhua kumpaakaan vuosikausia opettelemaani vierasta kieltä. Toisaalta saan harjoitusta edes tekstin tuottamiseen, kun kirjoittelen kuulumisia skotlantilaisen fb-ystäväni kanssa.