Tänään on *Kansainvälinen epäonnistumisen päivä*.
Jokainen epäonnistuu joskus – niin ainakin minä uskon. Kuten uskon senkin, ettei epäonnistuminen ole maailmanloppu. Joskus se toki voi olla tyrmäävää, lamaannuttavaa ja jopa viedä uskon onnistumiseen – väliaikaisesti.
En ala esitettelemään omia epäonnistumisiani, sillä niitä on ollut elonpoluilla ihan riittävästi. Olen kuitenkin tietoisesti opetellut tapaa nousta epäonnistumisen jälkeen. Annan itselleni luvan rämpiä epäonnistumisen aatoksissa päivän- apri, mutta sitten on aika tehdä tarpeelliset muutokset. tarvittaessa plus-miinuslistaa:
Vasemmalle kirjoitan keinon, jolla tilanteen voisi ratkaista. Keskelle keinoon liittyvät hyvät ominaisuudet ja oikealle keinoon liittyvät ongelmakohdat. Lopuksi (keinoja voi ja tuleekin olla useita erilaisia) sitten katson, mitkä keinot antavat eniten plussia ja niistä valinta.
👍 Tuo sama lista toimii minulla monessa muussakin ongelmanratkaisussa apua.
❓❓ Millaisia keinoja sinulla on epäonnistumisesta selviytymiseen?
Puhuminen. Asian sanoittaminen jollekulle toiselle laittaa sen yleensä mittasuhteeseen.
Juuri noin! Hankalassa tilanteessa mittasuhteetkin vääristyvät helposti.