Aika moni aikuinen on ainakin nuoruudessaan kirjoittanut runoja. Kuulemma myös moni kirjoittaa niitä aikuisenakin – usein sinne pöytälaatikkoon.
Tänään on *Runojen päivä*. Olisiko nyt oikea hetki julkaista joku oma runosi? Jos et halua omaa julkaista, millainen on jonkun muun kirjoittama lempirunosi?
Minulla on jossain vihkonen, johon opiskeluaikana kirjoitin runoja. Nyt vaan en sitä mistään löytänyt. Niinpä tuon tähän yhden minua koskettaneen runon:
”Olen kulkenut pajunoksa kädessä
etsien lähdettä
sinun kohdallasi varpu taipuu:
tässä.”
– Kyllikki Markkanen: En enää minä-
Olen kirjoittanut todella paljon aina 12-vuotiaasta lähtien, osallistunut kilpailuihin ja saanut runojani antologioihin ja pariin omakustanteeseenkin. Kunnes viitisen vuotta sitten kirjoittaminen loppui lähes kokonaan. Tekstiä ei voi pakottaa, vaan luotan siihen, että se tulee, jos on tullakseen.
Tässä yksi vanhoista runoistani:
OLEN KAIVANNUT
Näinä pilvisinä öinä
olen kaivannut
kirkkaita pakkasöitä,
jolloin kuu piirtää
jäniksen säikyn varjon
miehen mittaiseksi.
Kun taivas on täynnä tähtiä
ja jokainen niistä
heijastaa oman kuvansa
rikkumattoman hangen pintaan.
~ Anne Saari ~
Oi, kiitos kauniista runosta 🌺. On totta, ettei tekstiä saa pakottaa tulemaan. Se kun näkyisi läpi tekstistä.
Kaikki aikanaan.