Serkkujen aika


❓ Oletko sinä sukurakas? Onko teillä jonkinlaisia sukutapaamisia? Nykyisin kuulee usein, ettei sillä suvulla nyt niin väliä ole. Mutta…onko?

Tänään on *Serkkujen päivä*. Usein sanotaan, että suku on paras, mutta joillekin se voi olla myös pahin. En ota tähän kantaa, koska taustat ovat aina erilaiset ja ulkopuoliset eivät tiedä asioiden todellista laitaa.

Minulla on ihana serkku, Marita 💖. Hän on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni! Valitettavasti hän asuu kaukana, LA:ssa. On ikävää, että on kauan siitä, kun olemme tavanneet, mutta hän soittaa minulle usein. Onneksi myös sähköposti toimii 👍🌼. Toivonpa hänellekin ihanaa serkkujen päivää 🌺.

❓ Milloin sinä olit viimeksi yhteydessä serkkuihisi tai edes jonhonkin serkkuusi (jos heitä on monta)?

jk. Kirjoitan näitä teemapäiväjuttuja aina 2-3pv:n jutut kerralla ja ajastan. Näin juttu tulee varmemmin lähes joka päivä. Tämän jutun olin kirjoittanut jo ennen eilistä, jossa Marita kommentoi *Ihanat isoäidit*-juttuani.  Halusin tämän sanoa, ettei muille tule oloa, että eilisen kommentin takia nyt Maritan mainitsisin.

4 kommenttia artikkeliin ”Serkkujen aika

  1. Serkku Ruotsissa, toine Norjassa, fb kautta pijetää yhteyttä päivittäi. Läheisin asuu n. 4km päässä, sillotällö käyn kylässä, yks assuu 8 km päässä, puhelimel pijetää yhteyttä. Muut assuu ympär Suomee, ei juurikaa pijetä yhteyttä.

    1. Tämä taas osoittaa, miten kätevä voi Fb olla! On siellä turhaakin, mutta monelle se on aivan verraton yhteydenpitokanava kauempana asuviin ystäviin ja sukulaisiin. 👍

  2. Mulla on paljon serkkuja molemmilta puolilta, mutta eipä juuri tule pidettyä yhteyttä (paitsi osan kanssa harvakseltaan Fb:ssa). Keväällä, kun täti kuoli, meitä isän puolen serkkuja oli koolla iso joukko hautajaisten tiimoilta. Silloin totesin, että olipa mukava tavata, vaikka itse kokoontumisen aihe ei ollutkaan mukava. Luvattiin pitää yhteyttä ja kokoontua jatkossakin, mutta niinhän se tahtoo jäädä vain puheeksi. Tuli korona ja omat jutut ja elämät. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne on vaan taas unohtunut tai kadonnut.

    1. Mikähän siinä on, että tavatessa tuntuu, että halutaan olla yhteydessä, mutta pian ne yhteydet vaan laantuvat. Onko elämämme liian täynnä asioita vai onko se yhteydenpito muuten jotenkin hankalaa? Ainakaan välineistä se ei ole kiinni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s