”Vanha pelargonia on mummon akkunalla ja akkunan alla laulaa katulaulaja…” No, ei ole katulaulajaa näkyny ja katukin on senverran kaukana, että sieltä ei tietäis, kenelle talon asukkaista laulaa 🤩.
Minulla oli muutama vuosi sitten pelargoniat parvekkeella ja ne viihtyivätkin todella hyvin. Nyt ei ole parveketta, mutta jostain syystä tuntui, että pelargoniat on silti ostettava. Siellä ne nyt ovat keittiön ikkunan edessä. Keskellä on nalle (oikeastaan kaksi, sillä ison nallen sylissä on pikkuinen nalle), jota lapset käyvät aina välillä ikkunan takana moikkaamassa 🐻 (kuva alempana).
Pelargoniasta minun tulee aina mieleen rakas mummoni. Hänellä oli pienen mökkinsä ikkunalla aina pelargoniat. Huoneen puolella samaa punaista kuin nyt minulla ja kuistilla sitten vaaleanpunaiset. Ja niitä hoidettiin suurella rakkaudella 💚.
Iso ja pieni nalle 🐻🐻.
Mä sain kahdeksan vuotta sitten ”varalapsenlapseltani” äitienpäivälahjaksi pelargonian itse maalatussa ruukussa. Vielä viime kesänä se kukki ulkona, mutta talveksi unohdin sen pimeään komeroon ilman vettä. Siitä se ei sentään enää selvinnyt.
Nyt vaan hankkimaan uusi. Pelargonia kun on onneksi aika paljostakin selviävä. Siksi se menestyy minullakin.