Heja, Norge!


Tänään vietetään Norjan kansallispäivää jota norjalaiset kutsuvat nimellä “syttende mai”.  Päivä on iloinen, jopa riehakas ja samalla niin juhlava.

☺🌺 Vuosikymmeniä sitten sain olla Norjassa juuri tuohon aikaan. Sitä kokemusta en unohda koskaan! Kun saavuimme paikkakunnalle, oli hotellihuoneessamme jo ensimmäinen aavistus juhlasta; kaunis, Norjan lipun värein koostettu kukka-asetelma.

🎈🎉 Juhlapäivää edeltävänä iltana oli kaupungilla mahtava meno, kun ’russet’ viettivät omaa juhlaansa. Russet ovat lukion päättäviä abiturientteja, jotka juhlivat koulun päättymistä. Juhla on siis jo ennen tenttejä, jotka alkavat heti kansallispäivän jälkeen.  Minulle kerrottiin, että tämä siksi, että kaikki abiturientit pääsevät osalliseksi juhlinnasta. Tätä juhlintaa voisi hyvin tyypiltään verrata suomalaisten nuorten koulunpäättäjäisjuhlintaan.

Juhlapäivänä heti aamusta saimme kokea niin toisenlaisen tavan (verrattuna suomalaiseen) viettää kansallispäivää. Sen lisäksi, että jokaikisessä lipputangossa oli lippu, monissa pihoissa oli pihakäytävä reunustettu pienoislipuilla ja parvekkeilla oli lippu. Sekä tietenkin juhlallisuuksiin osallistuvista suuri osa kantoi iloisena Norjan pienoislippua.
Toisin kuin Suomessa, juhlassa niin monet lapset, nuoret (!) kuin aikuisetkin olivat kansallispuvuissa. (Norjassahan kansallispuku eli bunad on hyvin yleinen rippilahja.)

Ensimmäisenä aamulla olivat liikkeellä lasten kulkueet. Kulkue lauloi, huusi erilaisia iloisia tunnushuutoja ja mukana oli lasten soittokunta, joka antoi tahdin kulkueelle. Kulkueesta käytetään nimitystä paraati, joka tietyllä tavalla kyllä kuvaakin sitä.  Aikuisten osana oli olla kulkueen reitin varrella yleisönä ja innostamassa lapsia iloiseen kulkuekiertelyyn.
Päivän aikana oli sitten erilaisia kulkueita, hauskoja ulkokisoja, paljon ja monenlaista musiikkia ja laulua, vähän puheita. Norjassa suurella osalla kouluista on oma soittokuntansa ja nämä soittokunnat ovat merkittävässä asemassa kansallispäivän vietossa.

   Suomalaisena tulee mieleen, miten voikaan olla erilainen näinkin lähellä sijaitsevien maiden kansallispäivän vietto. Norjassa keskiössä ovat lapset, perheet ja kaikkien yhdessäolo. Suomessa juhla on yhä vakavamielinen juhla, jossa lapsilla tai koko päiväisellä yhdessäololla ei juurikaan ole roolia. Päivä alkaa valtakunnallisella tv-lähetyksellä, jossa nostetaan lippu Tähtitorninmäellä. Eri paikkakunnilla on omat itsenäisyysjuhlansa, jotka ovat useimmiten hyvin juhlallisia – ja vakavia. Osassa kodeista sytytetään illalla ikkunalle kynttilät ja suuri osa suomalaisista on kotona (tai tuttujen luona) katsomassa televisiosta, kun vajaat 2000ihmistä kättelee presidenttiparia. No, onhan siellä vähän muutakin nähtävissä, mutta suurin osa lähetysajasta menee kättelyssä ja pukujen arvostelussa.

Ymmärrän toki itsenäisyyden arvostamisen, mutta soisin kovasti itsenäisyyspäivänviettoon tulevan myös Suomessa iloa itsenäisyydestä! Se ei vähennä itsenäisyyden edestä taistelleiden työn arvoa, vaan korostaa sitä, mitä tuo kaikki tapahtunut on meille antanut. (Vateraanipäivä on sitten erityinen päivä muistaa tapahtuneita ja oman panoksensa asiaan antaneita – minun mielestäni).

Ehkä ihmettelet, miksi puhun näin paljon Norjan kansallispäivästä. Norja on minulle sydämessä tavallaan toinen kotimaa. Olin jopa muuttamassa sinne, kunnes kohtalo puuttui peliin. Sydämestäni on kuitenkin aina pala Norjassa ja norjalaisilla ihmisillä on aina oma paikkansa sydämessäni.
Syttende mai”- päivän kokemus paikanpäällä on minulle unohtumaton ja olen ikikiitollinen, että sen sain kokea 💖💖

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s