”Koskas niitä lapsia?”, on kysymys, jota monet esittävät ajattelematta asiaa kunnolla. Näin Lapsettomien päivänä asiasta on hyvä puhua. Nimittäin, vain osalla lapsettomista asia on tietoinen valinta. Suomessakin on paljon perheitä, joiden suuri toive on saada oma lapsi, mutta toive ei vain toteudu syystä tai toisesta. Asia on monelle todella arka ja siksi myös kysymys loukkaava. Olen kuullut tällaisessa tilanteessa todettavan: ”Ainahan voi adoptoida”. Kyllä ja ei. Kaikille adoptio ei erilaisten säädösten takia ole mahdollinen ja osalle vahva toive on nimenomaan kokonaan omasta lapsesta.
👉 Lapsettomien yhdistys Simpukka toteaa sivuillaan eräänlaisena tunnuslauseena: ”Minulla on #näkymätönsuru.” Sivustolta löytyy mm. paljon tietoa aiheesta, vertaistukea, keskustelupalsta ja läheisille tietoa siitä, kuinka auttaa lapsetonta.
Minäkin olen lapseton. Asia oli aikanaan vaikea ja sen työstäminen vei aikaa ja voimia. Olen kuitenkin saanut myötäelää monien lasten ja nuorten elämässä ja se on ollut apuna omassa tilanteessani. Tänä päivänä olen kiitollinen kaikista ihmissuhteista elonpolkuni varrelta. Suurin osa on ollut ja / tai on elämää rikastuttavia ja joidenkin kohdalla on ollut hyvä niiden vaipuminen hiljaisesti muille poluille. Lapsettomanakin voi elää rikasta elämää 🧡🧡
