Kuinkas on käynyt / käymässä?


Kuinka näin karkauspäivänä sitten kävi; tuliko myöntävä vastaus vai onko hamekankaan aika? Hauska tämä perinne on, vaikka eipä taida nykynaiset odottella neljää vuotta kosintalupaa ☺.

Muuten, näin tuolla toisaalla uutisissa jutun, jossa kerrotaan, että karkauspäivä on hyvin yleinen hääpäivä. Liekö odoteltu neljä vuotta vai muuten vaan haluttu erikoinen hääpäivä?  ❓Jotenkin tuli tässä mieleen sekin, onko muualla kuin Las Vegasissa mahdollista nämä pikahäät? En ole asiaa niin paljon ajatellut, että sanoisin, pitäisikö olla vai ei, kunhan kysyin.

Mutta, kaikki eivät saa myönteistä vastausta. Sillon perinteen mukaan miehen tulee se hamekangas hankkia. Saako kankaansaaja vaikuttaa hamekankaan laatuun, sitä en tiedä. Taitaa olla miehen päätettävissä…
❓ Sen sijaan kysynkin, mikäs sitten on tilanne, jos kosija ei käytä hametta? Onko silloin asiallista ostaa se perinteinen hamekangas, vai voisiko tilalla olla jotain muuta? Jos voi olla muuta, mikä se muu olisi?

❓ Jos olet sinkku, tuliko (vaikka leikkimielisestikin) kosittua ja mikä olikaan lopputulos 💖💖

jk. Omalta osaltani sanon jättäneeni / jättäväni mahdollisuuden käyttämättä. Minä kun uskon, että tällä luonteella toimii paremmin ihmissuhde, jossa ei olla saman katon alla 🤩

2 kommenttia artikkeliin ”Kuinkas on käynyt / käymässä?

  1. Voisin kuvitella, että kosinnat on tehty jo aiemmin (ja samalla tilattu vihkimiset), enkä ihan hirveästi yllättyisi jos nämä kosinnat olisivat tapahtuneet perinteisesti miehen aloitteesta. Käytännöllistä, kun hääpäivää ei tarvitse muistaa kuin joka neljäs vuosi 😉
    Nykyäänhän ei edes tarvitse välttämättä mennä naimisiin (eikä asua edes yhdessä ellei halua), voi asua yhdessä muutenkin. Itse en nuorena aikuisena 70-luvun puolivälissä olisi ”uskaltanut”, silloin vielä sai kuulla ”susipareista”. Onneksi ajat ovat muuttunet, ei se avioliitto ole mikään tae siitä, että liitto pitää. Tärkeämpää on toistensa kunnioitus ja yhteinen arvomaailma 🙂

    1. Juu, en minäkään usko, että neljää vuotta on ooteltu. Tuo käytännöllisyys voi olla tarpeenkin, kun kuuntelee muutamien miesten ongelmaa muistaa hääpäivänsä 🤩

      Nämä susipariaatokset oli aikanaan tosiaan vallalla. Minäkin menin naimisiin, kun ”niin kuului tehdä”. Ei kestänyt, vaikka miten lupailtiin. Yhteinen arvomaailma, yhteistä tekemistä ja aina (kaikissa ihmissuhteissa!) toisen kunnioitus – siinä olennaisia eväitä. Joillekin sopii avioliitto, joillekin ihan muunlainen ratkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s