Eilen oli Ystävänpäivä ja tänään on Sinkkujen päivä 🌹. Erilaisten uutislähteiden mukaan sinkkujen määrä on kaikenaikaa kasvussa. Nimenomaan vapaaehtoisesti sinkkuna elävien määrä. Syiksi on sanottu mm.vapaudenhalu, mukavuudenhalu, kiire, sitoutumisenpelko, taloustilanne jne. Syitä on varmaan paljonkin.
Sitten ovat sinkut, jotka eivät tahtoisi olla sinkkuja, vaan he eivät ole löytäneet itselleen sopivaa kumppania. Tässäkin syitä on paljon, mm. (suhteettoman) kovat vaatimukset kumppanille, paikkakuntasidonnaisuus, seksin merkitys, seksuaalinen suuntautuminen, uskonnolliset ja poliittiset mielipiteet, ajatukset perheen koosta jne.
Ensimmäinen ryhmä ei liene ongelma, mutta toista loputtomasti etsivät sinkut voivat olla. Kun elämä pyörii vain sen etsinnän ympärillä, voi moni mahdollisuus mennä ohi. Eräs tuttuni sanoi muutama päivä sitten: ”Etsin kunnes löydän sun on periaatteeni”. Hän hakee kiihtyvällä vauhdilla kumppania, joka täyttäisi tuttuni (minun mielestäni) mahdottoman vaatimuslistan. Hän on jo kuuskymppinen, eikä ole vielä listaa täyttävää kumppania löytynyt…
Sinkkutapaamisia on monenlaisia. Kuulemma (olen kuulopuheiden varassa, kun en ole itse osallistunut) niissä ei ikäihmisiä näy. ❓ Pitäisikö sitten olla ikäihmisille omat sinkkutapaamiset? Ainakin netissä törmää todella usein iäkkäämpiin ihmisiin, jotka kertovat olevansa todella yksinäisiä…
Jokohan sitten tätäkin ukkoa lykästäisi? Mistähän lähtisi akkaa etsimään? Sopuisaa, pehmoista ja nauravaista.
Katsoa saa muttei koskea. (ainakaan alkuunsa) 😁😜 luvata saa muttei täyttää. Elämä ilman lahjoja on kuin kuivunut tiskirätti.