Vaikka asia oli mielessäni jo eilen, päätin laittaa jutun vasta nyt. Ihan vaan siksi, että Ystävänpäivänä se olisi kuulostanut varmaan protestilta.
Eilisen kuluessa netissä törmäsi kaikkialla mitä erilaisempiin Ystävänpäivätoivotuksiin. Samalla on todettava, että törmäsin myös kymmeniin viesteihin, joista huokui (jotkut jopa suoraan sanoivat) inho / harmitus / pettymys koko päivää kohtaan. Aika moni ehdottikin Yksinäisten päivää. Tällaista se on monen yksinäisen kohdalla; on Ystävänpäivä ja erilaisia juhla-aikoja, jolloin monen yksinäisyys vielä korostuu. Muistan lukeneeni jostain, että Suomessa yksinäisyys on vielä suurempi ongelma kuin sydän- ja verisuonisairaudet. Erityisen suurta yksinäisyys on toisaalta nuorten keskuudessa ja toisaalta ikäihmisten keskuudessa.
”Jottai tarttis tehrä”, sanoi viisas mies aikoinaan. Mitähän se ”jottai” tässä asiassa olisi ❓
