Sain puhelun: ”Nyt kengät jalkaan ja takki päälle. Täällä on sulle päähine. Tuun hakemaan sut nyt.” Jaha, aattelin, mutta kiltisti tottelin. Niin sitten minut haettiin kauppaan ja päättämään, minkä pipon (siis MITÄ, PIPON, MINÄ!?!?!?!) ostan. Minä ja pipo ei ole ollut vuosikymmeniin yhteenpassaava yhtälö! On varmaan menossa sitten joku ihmeellisen tyypin ihmeellinen muutosaika, sillä, kun näin tuon pipon, tiesin heti ostavani sen. Se on sinisempi kuin kuvassa näyttää ja siinä on mukava tekokarvavuori. Pipo tuntuu jämäkältä ja värihän on just mun. Onhn se p i p o, mutta ehkä sen kestän. Kenties minua voi jatkossa nähdä jopa pipo päässä 😎
Hyvän näköinen pipo. Minä myös ei pipo ihminen, mutta yks vanha pipo käy mietin vain miten sitä yydistais no mietintä myssy päähän. 🤗🤗🤗
Minulla ei ole vuosiin ollut yhtään pipoa, kun en vaan ole niistä pitänyt. Kerran ostin, kokeilin sitä kotona uudelleen – ja myin eteenpäin 🤩.
Ainahan voi jotain koristejuttuja laittaa, jos sellaisista tykkää. Minä tykkään tuon pipon kuviosta ja jostain syystä tupsustakin. Katsotaan sitten, paljonko se tulee käyttöön.