Yksin – yksinäinen ❓

Yksinolo on monelle tuttua. Niin minullekin. Enkä koe sitä useinkaan edes vaikeaksi. Voinpahan olla vaan ihan ”miten sattuu” kulloinkin huvittamaan. Aina se ei kuitenkaan tunnu niin mukavalta.

Tuo yllä oleva kuva voisi hyvin kuvata omaa oloani. Minut tuntevat tietävät minun rakastavan Norjaa; sen maisemia ja ihmisiä. Voisin viettää paljon aikaa kuvan maisemassa. Vuoret ja vuonot ovat jotain niin koskettavaa. Kuvassa on myös yksinäinen nainen. Ainakin nainen yksin. Minä olen tehnyt paljon Norjan reissuja yksin. Nauttinut suuresti niiden maisemien kohtaamisesta ja ihmisten ystävällisyydestä. En kuitenkaan kiellä, etteikö olisi mukava jakaa noita reissuja toisen kanssa. Siitä vaan saa enemmän, kun toisen kanssa kokee usein asioita hiukan eri tavalla. Mutta, yllättävän moni tutuistani pelkää korkeita paikkoja. Norjassa taas tiet usemmiten menevät jossain vaiheessa vuoren reunaa ja rotko tai vuono on jossain siellä alhaalla…
Yllä olevassa kuvassa on talvi ja minut tuntevat tietävät, että inhoan talvea. Joka vuosi päätän, että tänä talvena on harmittele talvea, vaan pyrin iloitsemaan sen kauneudesta. Ja joka vuosi se talvi-inho iskee pintaan ja haluan pois lumen maasta. Voisin hyvin olla lumettomassa maassa marras-maaliskuu välin. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun ei olisi lunta, ei kylmää eikä varsinkaan liukkautta. Ehkä joskus.

Elämä jatkuu; välillä yksin, välillä yhdessä. Ongelma asiassa on vasta silloin, jos ei ole ketään, kehen olla yhteydessä. Minulla on.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s