Hiljaisuus


On vain hiljaisuus. 11.9.2001 on jäänyt ihmiskunnan historiaan surullisena päivänä. Tänäänkin moni muistelee päivää ja siihen liittyviä asioita.
Minulle päivä tuo mieleen sen huolen, jota tunsin, kun uutisia katsoin ja kuulin ollessani eräässä tapahtumassa hankettamme esittelemässä. Äkkiä tapahtuman vetäjä tuli esittelysaliin ja kehoitti kaikkia siirtymään isoon saliin tv:n äärelle. Jokainen tajusi, että nyt on jotain isompaa meneillään. Uutiset järkyttivät, eikä kenelläkään ollut enää ajatustakaan jatkaa tapahtumaa. Oma huoleni kuitenkin kohdistui läheisiini. Tiesin, että toinen oli tuolloin New Yorkissa ihan omilla asioillaan ja toisen piti olla juuri World Trade Centerissä neuvottelussa. D. jonka piti olla neuvottelussa, oli kuitenkin aamulla tuntenut olonsa huonovointiseksi ja perunut osallistumisensa. Jos ja jos… en halua edes ajatella tuota.

Elämä kaupungissa on palautunut normaaliksi vuosien myötä, mutta kuvassa näkyvä WTC-iskujen muistomerkki muistuttaa aina tapahtuneesta. Muistomerkkiä kuvataan: ”Muistomerkin tummasta graniitista tehdyt neliönmuotoiset vesialtaat ovat isot, sivuiltaan yli 50 metriä pitkät ja yhdeksän metriä korkeat. Vesi syöksyy putouksena alas altaan kaikilta laidoilta ja huuhtoutuu sitten mustaan aukkoon altaan keskellä. Putoukset muodostuvat itse asiassa pienen pienistä erillisistä vesipuroista. Illalla valot muuttavat putoukset harsomaisiksi vesiseiniksi.  Altaiden pronssikaiteisiin leikatut terrori-iskun uhrien nimet muistuttavat muistomerkin tarkoituksesta.” (Lue lisää: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kaksoistornien-tuhosta-12-vuotta-tallainen-on-wtc-iskujen-muistomerkki/)

Emme saa jäädä kierimään tapahtuneen pohdiskelussa, vaan on aika tehdä kaikkemme, ettei mitään vastaavaa enää tapahtuisi.

Ja niille, jotka sanovat, että maailmalla kuolee koko aika ihmisiä kaikenlaisissa kauheuksissa: kyllä, valitettava tosiasia se on ja sama ajatus koskee kaikkea tuota: millä keinoilla voisimme saada ihmiset elämään niin, ettei tuhokeinoja käytetä?!

 

5 kommenttia artikkeliin ”Hiljaisuus

  1. On se vaan niin, että vaikka tekisimme kuinka hienoja aloitteita, maailmassa on aina väkeä, joka kokee tulevansa syrjityksi ja katsoo siten oikeudekseen veriteot. WCT-iskut saivat julkisuutta rajattomasti kohteensa vuoksi. Koko aika maailmassa tapetaan ja tuhotaan tuhansien ihmisten elämä.

    Muistomerkistä on sanottava, että se on paras, mitä olen koskaan nähnyt.

  2. Ikävä kyllä, Asko, saatat olla oikeassa arviossasi 😢. Kuitenkin asian eteen pitää työskennellä, sillä ihminen ei saa olla ihmiselle peto.

    Olen katsonut tuota muistomerkkiä ennenkin. Jotenkin se on minusta todella puhutteleva. Antaa tilaa omille ajatuksille ja tuntemuksille. Miljoonasti parempi kuin olisi ollut joidenkin esittänä näköiskuva.

    Jos lentäminen ei olisi niin hankalaa (ja kallistakin), varmaan lentäisin tuonne kokemaan tuon paikan päällä.

  3. Tuo muistomerkki o kyl pysäyttävä. Ei oikei ossaa sannoo, mitä tuntemuksii se saa aikaa. Valitettavast taitaa olla nii, et vaik kui työskenneltäs kaikelaisii pahoja tekoja vastaa, nii ain löytyy niitä, jotka niitä kuiteskii tekkee, ku mistäkii syystä. Ympäri maapalloo. Päivittäi saap lukkee surullisia/pahoja asioita, jopa alakouluikäset vie teräaseita kouluu, ei hyvä, huolestuttaa. Onks tää todiste siit, et ihmisil o todella paha olla? Yksinäisyys? Työttömyys? Surullista, todella surullista !

    1. Minä luulen, että juuri siitä on kyse; ihmisillä on paha olla. Monella tavalla. Yksinäisyyshän on todettu jo niin suureksi ongelmaksi, että se menee jo kansantautiemme ohi määrässä. Mielestäni yksinäisyyden poistamiseen tulee panostaa voimia, aikaa ja vähän rahaakin, sillä sen tuomat muut ongelmat tulevat vielä kalliimmaksi.

      Katsoin illalla telkasta sen 11.9. tapahtumadokumentin. Kyllä hiljensi. Se oli jotain sellaista, jota ei vaan voi käsittää. Miltään kannalta.

  4. Mielestäni tuo muistomerkki kuvaa sitä syöksyä, minkä eräät saivat aikaan – niin konkreettisena rakennusten täystuhona, ihmisten tuhona (kuolleet, vammautuneet, henkiset vammat) kuin luottamuksen katoamisena sille, että jossain oltaisiin turvassa.

Kommentointi on suljettu.