Niin tai n√§in ūüĒ•


Kävin eilen Naivistien näyttelyssä Iittalassa. Jotenkin pidän tuosta näyttelystä, jossa olen vuosien ajan käynyt joka kesä. Kuva on sieltä.
Kuvassa kehoitetaan kuiskaamaan unelmasi lavuaariin. Pid√§n ideasta k√§ytt√§√§ lavuaaria uudelleen, mutta minulle j√§i tekstin osalta ideasta ristiriitainen olo. Min√§ kun koen, ett√§ jos kuiskaan idean lavuaariin, se menee alas jonnekin putkiston sy√∂vereihin. Min√§ varmaan olisin nimitt√§nyt tuon jotenkin malliin ’Vapautumisen lavuaari’ ja kehoittanut kuiskaamaan murheensa lavuaariin. Sinne ne turhat murheet joutaisivatkon putkiston sy√∂verehihin.
Unelmille olisin voinut sitten laittaa vaikka takan luukut avoinna…

Takastahan menee savupiippu yl√∂s, joten ”hihkaise unelmasi”-tekstill√§ unelmat kiit√§v√§t kohti taivasta ja l√§htev√§t liitoon ‚ėļ. No, en halua arvostella kenenk√§√§n n√§kemyst√§, vaan kerroinpa vaan omani.

3 kommenttia artikkeliin ”Niin tai n√§in ūüĒ•

  1. No nyt, ku kerran sanoit, niin noinhan se menee ūüėä

  2. Just noi niiku kerroit, toiveet yl√§ilmoihi. Aiva ihana kaude kuva ‚̧

  3. Joskus tuntuu, että noita murheidenkaatolavuaareja sais olla siellä ja täällä. Ihmiset surevat hirmuisen paljon asioita, joille ei voi mitään. Erityisesti menneet ovat menneitä. Toisaalta myös liika ennakkoon sureminen voi viedä paljon hyvää elämästä ohi.

    Kiitos, √Ąityli-Mummo kauniista sanoistasi ‚ėļ

Kommentointi on suljettu.