Olisikos nyt vauvojen aika?
Moni vanhus taantuu vanhainkodissa, kun tuntee, ettei ole enää kenestäkään vastuussa; kukaan ei tarvitse. Näin ainakin kerrotaan.
Törmäsin netissä juttuun, jossa kerrotaan yhdysvaltalaisen Sandyn huomanneen anoppinsa muuttuneen täysin jouduttuaan hoitokotiin Alzheimerin tautia sairastavana. Asiassa yritettiin monta erilaista keinoa, mutta sitten Sandy kerran lelukaupassa keksi ostaa anopilleen vauvanuken. Pian anoppi alkoi puhua ja hän ei enää mennyt mihinkään ilman nukkeaan. Aikanaan anoppi sai nukkensa myös hautaan mukaansa…
Kuolleen anopin nimeä kantava Pearl’s Memory Babies on voittoa tavoittelematon järjestö, joka on tähän mennessä lahjoittanut yli 300 nukkea hoitokodeissa eläville muistisairautta poteville ihmisille. Reaktiot nuken saavien keskuudessa ovat jutun mukaan olleet ”pakahduttavaa katsottavaa”. Varmaan nämä aidonnökäiset vauvanuket herättävät saajissaan monenlaisia tunteita. Ainakin linkin sivulla näkyvät videot ovat puhuttelevia 💖
Äiti eli viimeiset vuotensa palvelukodissa. Yhdellä mummolla hänen osastollaan oli lelukoira, jota hän kuljetti rollaattorinsa korissa. Muilla en nähnyt hoivattavia.
Tämä muoti on tullut viime vuosina esiin. Oisko niin, että aiemmin ihmiset eivät oikein kehdanneet? Nyt olen kohdannut monia, joilla on joku hellittävä mukana ainakin hyvin usein.